*

Pirkko Ruohonen-Lerner

Tanssikutsusta voi myös kieltäytyä

  • Tanssikutsusta voi myös kieltäytyä

Gin tonic on hyvä juoma. Niitä tarjoiltiin Brysselissä muutama viikko sitten, kun viestintätoimisto Miltton kutsui suomalaisia vaikuttajia juttusille.

 

En mennyt.

 

Moni meni. Kuulin, että gin tonic oli ollut tällä kertaa vähän liian kirpeää. Että ei ihan juuri kohdallaan.

 

Milttonin tilaisuutta isännöi EU-veteraani Jan Store. Pitkän virkamiesuran ulkoministeriössä tehnyt Store päätti syksyllä lopettaa eläkepäivänsä ja ryhtyä lobbariksi. Nyt mies istuu lasi kädessä europarlamentaarikkojen kanssa.

 

Helsingin Sanomien haastattelussa (25.1) Store lipsautti, mistä tässä seurustelussa on kyse.

 

- On pystyttävä vaikuttamaan niihin ihmisiin, jotka vievät kynää. Aina on olemassa joku ihminen, joka on päävastuussa asioiden valmistelusta.

 

Asiakkaitaan Store ei paljastanut. Myy osaamisensa eniten tarjoavalle, veikkaisin.  Näinkö päättyy nykypäivänä kunniakas virkamiesura kansalaisten palvelijana?

 

Europarlamentissa Storen kaltaiset ajatuskauppiaat haluavat keskustella kanssani milloin mistäkin asiasta. Toki pukumiehiä joskus kuulla pitää. Talouspolitiikassa ja varsinkin yritysveroissa on erittäin tärkeä ymmärtää liike-elämän näkemyksiä. Näitä puheita ei kuitenkaan kannata pureksimatta niellä.

 

Lobbareilla, poliittisilla avustajilla, virka- ja työmiehillä on europarlamentissa valtaa. Vastuu päätöksistä on aina niillä, jotka voivat päätöksentekoon vaikuttaa. Vastuu päätöksistä on yhtä lailla niillä, jotka asiantuntijoina vievät kynää ja niillä, jotka äänestysnappia painavat.  Osapuolten välinen luottamus on kaiken päätöksenteon ydin.

 

Pitkän virkamiesuran tehneenä EU-konkarina Store osaisi varmasti vastata tähänkin kysymykseen: Kuka lobbaa parlamentissa meidän tavallisten ihmisten asioita ja etuja?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

20Suosittele

20 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Esimiehelläni oli aikoinaan tapana sanoa: 'Jos aina kieltäytyy, ei minkään pääse.'
Tästähän ei ollut kyse eikä oikeastaan 'pakittamisestakaan'. Tiedoksi pieni kohta eräästä tanssietiketistä:

Tanssiin kutsu
Eräs viehättävä tapa kutsua partneri seuraavalle tandalle (2 .. 4 tanssikappaletta) on cabeceo, jossa kumpikin säilyttää kasvonsa, vaikka haku keskeytyisi pakitukseen. Cabeceo tapahtuu siten, että daami luo katseita miesjoukkoon ja kun sopiva osuu silmiin hän pysäyttää katseensa, odottaa katsekontaktia ja sen synnyttyä, mies joko kääntää katseensa pois tai antaa pienen signaalin (nyökäytys tanssilattian suuntaan, kulmakarvojen kohotus, jne.) merkiksi että sopisiko, jolloin daami vastaa hienoisella hymyllä tai vastaavalla taikka sitten pakittaa katkaisemalla katsekontaktin. Näin varmistetaan, ettei mies pyydä tanssiin sellaista naista, joka ei sitä halua, eikä miehen tarvitse sitten kiukutella saamistaan pakeista. Myös voi käyttää vanhaa hyväksi koettua menetelmää eli kysyä 'Saanko luvan?' Tähän liittyy aina se mahdollisuus, että vastaus on 'Ei kiitos!

Käyttäjän KlausAfUrsin kuva
Klaus Ursin

Virkamieseettisesti siirtymä yksityiseen lobbaustoimistoon ei ole täysin ongelmaton, ainakaan välittömästi virkauran päättymisen jälkeen. Ulkoasiainhallinnon virkamiehenä saatua oppia voi käyttää, mutta ei sitä luottamuksellista tietoa, joka on liittynyt virkatoimiin. Näitä kahta ei aina ole helppoa erottaa toisistaan. Tästä syystä useissa maissa virkakunnissa ja myös yksityisellä sektorilla eri toimialoilla on ollut perinteisesti tarve säädellä joko yleisesti tai ainakin sopimuksellisesti sitä ajanjaksoa, jonka kuluessa ei samantyyppiseen työhön saa mennä jos riskinä on luottamuksellinen tiedon väärinkäyttö. Puheena olevaa asiaa on vaikea arvioida eettisesti tarkemmin ilman yksityiskohtaisempaa tietoa ao. henkilön viimeisten virkavuosien tehtävistä. Wikipediasta ymmärsin hänen siirtyneen lobbariksi suhteellisen nopeasti eläköitymisen jälkeen. Suomen valtionhallinnossa on tällaisen siirtymän suhteen mitä ilmeisimmin vapaamielinen linja. STUKin entinen pääjohtajahan siirtyi muutama vuosi sitten vastaavalla tavalla toimialan lobbariksi.

anita frisk

Selkeä vastaus viimeisen kappaleen kysymykseesi: ei kukaan. Lobbarit ovat kovapalkkaisia toimijoita joita ilman EU tulisi todennäköisesti aivan yhtä hyvin toimeen. Gin toniceilla on hintansa mutta sen maksaa aina joku muu kuin se lobbari. Tai hänen firmansa.

"Vastuu päätöksistä on aina niillä, jotka voivat päätöksiin vaikuttaa." Näinköhän. EUssa on meneillään aika montakin melkomoista kriisiä, mutta enpä ole kuullut että yhtään vastuunkantajaa olisi ilmoittautunut. Valta on hyvä, vastuu paha.

Muuten, eikös meppien tehtävä ole ajaa Brysselissä tavallisten suomalaisten asioita, ihan lobbaamatta?

Toimituksen poiminnat